Suomen Estetiikan Seuran Syysseminaari 2025: Estetiikka, taide, kansallisuus ja kaanon
Estetiikka, taide, kansallisuus ja kaanon
- Suomen Estetiikan Seuran Syysseminaari
- 8.12.2025, klo 13–18
- Tieteiden talo: Cedercreutz-sali (Kirkkokatu 6, Helsinki)
- Vapaa pääsy
Taide on eri aikoina ja maissa ollut keskeinen kansallisuuden rakentamisen ja joskus myös kyseenalaistamisen keino. Nykyisessä globaalissa ja suomalaisessa poliittisessa tilanteessa taiteen, esteettisyyden ja kansallisuuden suhteet toisiinsa ovat jälleen kuohunnassa. Tarvitaanko kansallinen taidekaanon, jonka tunteminen on pääsylippu kansalaisuuteen? Tarkoittaako kansallinen taide militarisoitunuttu taidetta? Sulkeeko taide ovia vai avaako se ikkunoita? Miten esteettiset ilmiöt kuten pukeutuminen, ruoka, kielet ja luonto liittyvät kansallisuuteen 2020-luvulla? Miltä Suomen pitäisi näyttää, kuulostaa ja maistua nyt ja kahdenkymmenen vuoden päästä? Onko Suomi sama pääkaupunkiseudulla ja Kainuussa? Kenen näkemyksillä tällaisissa asioissa on valtaa? Miksi Ville Valo sai lokakuussa 2025 juuri Suomi-palkinnon?
Tervetuloa kuuntelemaan asiantuntijapuheenvuoroja ja keskustelemaan Suomen Estetiikan Seuran syysseminaariin Jean Sibeliuksen päivänä maanantaina 8.12.2025 klo 13–18 Tieteiden talolle!
Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Seminaariin voi osallistua myös Zoomin välityksellä. Ilmoittautuminen Zoom-yhteyteen lomakkeella (Google Forms).
Ohjelma:
13.00–13.15 Ossi Naukkarinen: Seminaarin avaus
13.15–13.45 Susanna Pettersson : Kulttuuri ja resilienssin rakentuminen
Kulttuuri rakentaa identiteettiämme. Se luo edellytykset jaettuihin kokemuksiin ja arvopohjaiseen keskusteluun. Kuinka tämä näyttäytyy historian ja kulttuuriperinnön, mutta myös yhteiskunnan ylisektoriaalisen yhteistyön näkökulmista? Entä miksi kulttuuri otetaan kohteeksi silloin, kun identiteettiämme halutaan horjuttaa tai murtaa? Puheenvuorossa esitetään, että vahva kulttuuri luo resilienssiä — ymmärrystä itsestä ja yhteisöstä.
13.45–14.15 H. K. (Hannu) Riikonen: Kaanon, käännökset, kansakunta
Esitelmässä tarkastellaan käännösten merkitystä kaunokirjallisuuden kanonisaatioprosessissa. Tullakseen kaanoniin kuuluvaksi oman kielialueen ulkopuolella teos on aina tarvinnut käännöksiä. Erityistä huomiota esitelmässä kiinnitetään ns. Goethezeitiin, jolloin kanonisten teosten kääntäminen oli erityisen vilkasta ja jolloin syntyi myös tavallaan kanonisoituja käännöksiä. Myös maailmankirjallisuuden (Weltliteratur) käsite tuli tuolloin käyttöön. Muuten esillä on erityisesti Suomen tilanne 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Käännöksiä, nimenomaan Euroopan kirjallisuuden klassisia ja kanonisoiduimpia teoksia käännettiin kirjakielen kehittämiseksi ja oman kulttuurin saattamiseksi yhteyteen Euroopan kanssa. Tarkoituksena oli samalla osoittaa, miten parhaimmatkin teokset taipuivat suomen kielelle. Tällöin on syytä kiinnittää huomiota myös teosten valikointiin.
14.15–14.45 Max Ryynänen: Kansa, rotu, estetiikka: Huomioita taide- ja rotufilosofioiden kipeistä kohtauspinnoista
Taide, estetiikka ja erilaiset rotuopit ovat aatehistoriallisesti törmäilleet monin tavoin – niin kansainvälisesti kuin myös Suomessa. Teen lyhyen katsauksen erilaisiin ilmentymiin ja kombinaatioihin, mutta kysyn ennen kaikkea mitä niistä on opittavissa ja millainen rooli estetiikalla voisi olla näiden (tai nykyisten ajattelutapojen) pohtimisessa.
14.45–15.15 Kahvitauko: Vegaanisia kaneli-luumupullia
15.15–15.45 Alpo Väkevä: Kirjallisuus kansakuntaa rakentamassa: Raoul Palmgrenin Suuren linjan esteettinen ja nationalistinen tulkinta
Esitelmä tarkastelee, millaisena vasemmistointellektuelli Raoul Palmgren näki teoksessaan Suuri linja (1948) kirjallisuuden tehtävän kansakunnan rakentamisessa. Teos kuvaa kansakuntaa sivistyksen ja kulttuurisen perinnön varaan rakentuvana kokonaisuutena ja tulkitsee tätä perintöä uudelleen vasemmistolaisesta näkökulmasta. Se osoittaa, miten Palmgren etsi kansallisesta kulttuuriperinnöstä tukea sodan jälkeisinä vuosina kansandemokraattiselle liikkeelle ja näki kirjallisuuden keskeisenä välineenä kansallisen tietoisuuden muovaamisessa. Käyttämällä erilaisia ilmaisukeinoja kirjallisuus saattoi auttaa kansaa tunnistamaan itsensä ja ymmärtämään ympäröivää todellisuutta.
15.45–16.15 Minna Henriksson: Suomalaisuuden esteettiset rajat sotienvälisen ajan kuvataiteessa
Puheenvuoro käsittelee Birger Carlstedtin ja Edvin Lydenin abstraktien maalausten tuomitsemista epäsuomalaisina valtaapitävien kriitikoiden, kuten Onni Okkosen, Ludvig Vennervirran ja Edvard Richterin, sekä taideyhdistyksen puheenjohtaja Akseli Gallen-Kallelan toimesta
16.15–17.00 Loppukeskustelu
17.00–18.00 Palkintojenjako ja kuohuviinitarjoilu
Puhujien esittelyt:
FT Susanna Pettersson on Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja ja museologian dosentti Jyväskylän yliopistossa. Hän on ollut Nationalmuseumin johtaja Tukholmassa, Ateneumin taidemuseon johtaja, Suomen Lontoon Instituutin johtaja ja Alvar Aalto -säätiön ja museon johtaja. Lisäksi hän on Dextra Artesin (Norja), Arkkitehtuuri- ja designmuseon säätiön, Erätauko-säätiön, Nordean taidesäätiön sekä Ritarikuntien hallituksen jäsen. Julkaisuissaan ja artikkeleissaan hän on keskittynyt museohistoriaan ja kokoelmatutkimukseen sekä 1800-luvun sekä 1900-luvun alun suomalaiseen ja pohjoismaiseen taiteeseen. Uusin, yhdessä Anna-Maria von Bonsdorffin kanssa toimitettu kirja Nordic Art and Way of Life ilmestyi syksyllä 2024 (Mercatorfonds).
H. K. (Hannu) Riikonen on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen emeritusprofessori sekä Suomalaisen Tiedeakatemian ja Suomen Tiedeseuran jäsen. Hän on tutkinut mm. antiikin kirjallisuutta, James Joycen ja Pentti Saarikosken tuotantoa, suomennosten historiaa sekä oppihistoriaa.
Max Ryynänen on visuaalisen kulttuurin teorian johtava yliopistolehtori Aalto-yliopistossa ja varsin uuden estetiikan järjestön The Society of Dialogical Aestheticsin puheenjohtaja.
FT Alpo Väkevä väitteli otsikolla ”Kahden vapauden ihanteen välissä: Raoul Palmgrenin taidekäsitys vuosina 1929–1953” Helsingin yliopistossa syyskuussa 2025. Hän työskentelee tietoasiantuntijana Työväenliikkeen kirjastossa.
Minna Henriksson (s. 1976 Oulussa, asuu Helsingissä) on kuvataiteilija, joka työskentelee monivälineisesti mm. tekstin, piirustuksen, maalauksen ja linoleikkausten parissa.
