Syysseminaari 2026: Muuttuvat estetiikat
- Suomen Estetiikan Seuran Syyssseminaari 2026
- Torstai 10.12.2026: klo 13.00–17.15
- Tieteiden talo, Cedercreutz-sali (Kirkkokatu 6, Helsinki)
- Vapaa pääsy
Muuttuvat estetiikat
Tieteen ja teknologian ajatellaan usein edistyvän. Muuttuvan paremmiksi, todemmiksi ja tehokkaammiksi. Keksitään uusia lääkkeitä, koneita ja teorioita, jotka korvaavat vanhemmat. Samalla tavallisesti syntyy myös uusia ongelmia, mutta muutosten ainakin toivotaan pääsääntöisesti olevan positiivisia. Myös estetiikka ja taide muuttuvat. Mutta edistyvätkö ne? Ovatko ne muuttuneet paremmiksi vuosikymmenten ja -satojen aikana? Keskeiset esteetikkojen kysymykset pysyvät pitkältä samoina, vaikka vastaukset voivat vaihtua. Onko se edistymistä? Taiteeseen tulee jatkuvasti uusia muotoja. Onko se edistymistä vai vain muutosta? Millaisin kriteerein estetiikan tai taiteen edistymistä pitäisi arvioida? Mikä on niiden päämäärä? Pitääkö niiden edistyä?
Seminaariin on vapaa pääsy ja osallistua voi myös Zoomin välityksellä. Kahvitarjoilun mitoittamiseksi toivomme alustavia ilmoittautumisia linkistä aukeavalla lomakkeella (Google Forms). Ilmoittautuminen Zoom-yhteyteen samalla lomakkeella.
Ohjelma:
13–13.15 Ossi Naukkarinen: Seminaarin avaus
13.15–13.45 Tomi Kokkonen: Mitä on humanistinen edistys?
Tiede pyrkii yhä totuudenmukaisempaan kuvaan tutkimuskohteestaan. Tieteen edistyksellä ymmärretään yleensä sitä, että tässä onnistutaan. Tämä ei ole kuitenkaan aina näin yksinkertaista. Tieteellinen muutos on joskus ei-kumulatiivista näkökulman muuttumista. Ihmistieteissä tutkimuskohde itse muuttuu, ja joissakin humanistisissa tieteissä, kuten taiteentutkimuksellisilla aloilla, oppialan tehtävä ei rajaudu tiedonhankintaan kohteesta. Filosofinen edistys taas on vaikeasti hahmotettavissa, vaikka sellaistakin voidaan ajatella olevan. Yritän esitelmässäni artikuloida erilaisia tapoja, joilla edistystä voitaisiin ajatella suhteessa edellä mainittuihin edistyksen ajatusta komplisoiviin seikkoihin. Esitän lineaariselle edistykselle vaihtoehtoisen tavan ajatella edistystä yhtäältä lokaalina edistyksenä (mikä on suhteellista lokaaliin viitekehykseen) ja toisaalta globaalina peittävyytenä (eli erilaisten adekvaattien lähestymistapojen kumuloitumisena ja epäadekvaattien karsiutumisena).
13.45–14.15 Jussi Pentikäinen: Estetiikan kehitys historiallisesta näkökulmasta
Estetiikan kehitystä koskevan kysymyksen voidaan katsoa kuuluvan osaksi monisatavuotista kiistaa koskien taiteen ja kulttuurin kehitystä suhteessa luonnontieteisiin. Jos kysymys on näin vanha, onko tämä yksinään jo merkki siitä, että kehitystä ei ole tapahtunut? Mitä kehitys estetiikan kohdalla ylipäätään voisi tarkoittaa? Puheenvuorossani esitän, että estetiikka ei kehity, mutta tämä on miellettävä sen vahvuudeksi eikä puutteeksi.
14.15–14.45 Kahvitauko
14.45–15.15 Pauline von Bonsdorff: Jämähtää, pysähtyä, edistyä? Estetiikan liikkeistä ja liikkumattomuudesta
Pohdin estetiikan edistymisen mahdollisuuksia ensin sen vastakohtien kautta. Yksi on jämähtäminen, jolloin ala jää pyörimään tuttujen kysymysten ympärille. Toinen on pysähtyminen, joka sisältää enemmän hedelmällisiä mahdollisuuksia, esim. reflektointiin. Mutta mitä on liike, ja suhteessa mihin? Esitän, että itseään vakavasti ottavan estetiikan on oltava valpas myös sille, mitä tapahtuu ympärillä – kulttuurissa ja muilla tieteenaloilla.
15.15–15.45 Outi Turpeinen: Edistyykö julkinen taide?
Turpeinen pohtii taiteen edistymistä erityisesti julkisen taiteen näkökulmasta. Viimeisten 15 vuoden aikana Suomessa on panostettu julkiseen taiteeseen niin sairaalarakentamisessa, liikenneympyröissä kuin opiskeluympäristöissä. Turpeinen pohtii taiteen edistymistä konkreettisten esimerkkien kautta
15.45–16.30 Yleinen keskustelu
16.30-17.15 Palkintojenjako
Puhujat:
Tomi Kokkonen on tieteenfilosofi, joka on tutkinut erityisesti biotieteiden ja ihmistieteiden eroja, yhteneväisyyksiä ja leikkauskohtia. Lisäksi hän on tutkinut tekniikan filosofiaa, mielen filosofiaa ja moraalifilosofiaa. Kokkonen on tällä hetkellä tutkimusetiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa ja vaikuttaa tekoälyn ja robotiikan filosofiaa tutkivassa RADAR-tutkimusryhmässä.
Jussi Pentikäinen on taidefilosofiasta ja filosofian historiasta kiinnostunut estetiikan tohtori, jonka väitöskirja käsittelee Emmanuel Levinasin taidefilosofiaa. Levinasin filosofian lisäksi häntä kiinnostaa laajemminkin 1900-luvun alkupuoliskon ranskalainen filosofia. Vuonna 2027 Pentikäinen aloittaa Jean Wahlin filosofiaa käsittelevän postdoc-projektin työstämisen Lissabonin uudessa yliopistossa (Universidade NOVA de Lisboa).
Pauline von Bonsdorff väitteli 1998 Helsingin yliopistossa estetiikan alan väitöskirjalla The Human Habitat. Aesthetic and Axiological Perspective. Seuraavana vuonna hän sai estetiikan dosentuurin, ja vuodesta 2002 hän on ollut taidekasvatuksen professori Jyväskylän yliopistossa. Viime aikoina hän on lähestynyt estetiikan ilmiöitä esteettisen kommunikaation, toimijuuden ja käytäntöjen suuntaan, mm. Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa Esteettiset käytännöt minän ja maailman muokkautumisessa (2022–25). Bonsdorffin julkaisuluettelon sisältää noin sata tieteellistä nimikettä. Hän toimii tällä hetkellä Eurooppalaisen estetiikan seuran puheenjohtajana.
Outi Turpeinen toimii Aalto-yliopiston julkisesta taiteesta vastaavana päällikkönä ja kuratoi monialaisia näyttelyitä. Hän on mm. toimittanut useita taidekatalogeja ja kirjan julkisesta taiteesta. Hän on taiteen tohtori ja väitteli aiheesta “Merkityksellinen museoesine. Kriittinen visuaalisuus kulttuurihistoriallisen museon näyttelysuunnittelussa” vuonna 2005. Turpeista kiehtoo taiteilijana materiaalisuus ja tilallinen ajattelu.